Tapahtumia vuodelta 2014

Aurinkoinen syysretki Loviisaan ja Kotkaan 18.9.2014


Yhdistyksemme perinteinen syysmatka suuntautui tänä vuonna Loviisaan ja Kotkaan. Hienossa syyssäässä tehdyllä matkalle osallistui 26 suselaista (uuden nimemme mukainen lyhenne). Matka oli jälleen kerran antoisa ja avartava.

Ensimmäinen pysähdys oli Roger Turkun reviirillä Loviisissa. Roger oli organisoinut aamukahvit upeaan miljööseen Loviisan kaupungintaloon. Sillä Loviisan hallintojohtaja esitteli kaupunkinsa historiaa ja nykypäivää.

Matka jatkui juuri avattua moottoritietä pitkin Kotkaan, missä nautittiin herkullinen lounas musiikin tahdissa ravintola Fiskarissa. Kotkaan ja sen Merimuseoon tutustuttiin oppaan johdolla. Kiertoajelun teemana olivat Kotkaan patsaat. Niitä tuntui olevan loputtomiin, tosin Kotkan Ruusulla ei kuulemma vielä ole patsasta, mutta Öinen Impi ajanee saman asian. Kotkan sataman historian jälkeen poikettiin vielä keisarilliseen kalastusmajaan Langinkoskella. Huimat koskimaisemat oli piste hienon matkan päätteeksi.  Varsinkin kun 70-kymppiä täyteen saaneet puheenjohtaja Kerstin Enholm, hallituksen jäsenet Roger Turku, Kristian Nyman ja Anna-Maija Kivimäki (poissaolevana) kaivoivat kuohuvat (eivät siis kosken kuohuvat) esiin upean majan terassilla.
 

Kunniaa ja kukkia kultamitalisteille
 

Syysretkellään Loviisaan ja Kotkaan yhdistys osoitti myös kunnioitustaan kummankin kaupungin urheilun suurmiehille. Olympiakomitean suositteleman respect-hengen mukaisesti retkeläiset laskivat kukkatervehdyksen Loviisassa Verner Weckmanin muistiomerkille ja Kotkassa Pentti Hämäläisen patsaalle. Olympiakomitea lisäsi 2010 kumpaankin muistomerkkiin olympiarenkaat. Molemmat miehet ovat urheilumme todellisia merkkimiehiä, olympiavoittajia. Weckman toi Suomelle kaikkien aikojen ensimmäisen olympialaisen kultamitalin 1908 Lontoon painimatolta. Pentti Hämäläinen puolestaan on toistaiseksi viimeisin nyrkkeilyn kultamitalistimme, vuodelta 1952 Helsingissä. Kummastakin olympiasankarista matkalaisille kerrottiin muistin virkistämiseksi pieni katsaus uran huippuhetkiin.

 

VERNER WECKMAN

kultaa 1906 ja 1908

Itse asiassa Weckman on kahdella tavalla ensimmäinen kultamitalistimme, hän näet voitti myös 1906 käytyjen ns. välikisojen paineissa kultaa.

Weckman syntyi Loviisassa 26.7.1882 ja kuoli Helsingissä 1968.
Painista nuori Verner innostui nähtyään sitä sirkuksessa. Laji oli omiaan tälle luonnostaan väkivahvalle nuorukaiselle. Insinööriopintojen oheen urheilu sopi hyvin. Eikä hän lajia hylännyt lähdettyään Saksaan jatkamaan opintojaan. Päinvastoin, siellä hän osallistui Duisburgissa 1905 pidettyihin MM-kisoihin. 178-senttisestä varrestaan huolimatta hänestä leivottiin kisoissa raskaan sarjan maailmanmestari. Kisojen tiimellyksessä saatiin näyte myös Weckmanin sisusta. Tarinan mukaan Verner joutui pahaan siltaan ja siinä leuka meni sijoiltaan. Silloin saatiin ensimmäinen näyte Weckmanin hurjasta sisusta. Hän täräytti vapaalla kädellään leuan paikoilleen ja jatkoi ottelua. Vuotta myöhemmin Weckman oli jo suosikki, kun Ateenassa 1906 järjestettiin ns. välikisat Ateenan olympialaisten 10-vuotisjuhlana. Nämä olivat ensimmäiset kisat, joihin Suomi osallistui. Tavoitteena oli lähettää suuri joukkue, mutta rahapula supisti ryhmän neljään miehen. Kolme lähti matkaan Suomesta ja Weckman liittyi ryhmään Berliinissä. Weckman osallistui nyt sarjaan 85 kg. Painoraja otti koville ja Weckman joutui riisumaan painikenkänsäkin ennen kuin raja alittui. Se merkitsi myös, että hänen piti painia paljain jaloin. Kisat pidettiin Herodes Atticus –stadionilla, siis ulkosalla. Weckman selätti kaikki vastustajansa, finaalissa  Itävallan Rudolf Lindmayerin jopa kahdesti. Itävaltalainen mattotuomari ei hyväksynyt ensimmäistä selätystä. Nopeasti Weckman kastoi vastustajansa hartiat toistamiseen ja tokaisi siinä tuomarille, että pistäpä nyt sormesi hartioitten ja maton väliin. Palkinnot jatkoi Kreikan kuningas Yrjö I, mutta Weckman ei enää ollut sitä vastaanottamassa. Toinen Verner, kiekon voittaja Verner Järvinen otti palkinnon. Nämä kisat olivat epäviralliset ja sikäli erikoiset, että niissä juoksurataa kierrettiin myötäpäivään.Viralliset kisat pidettiin 1908 Lontoon White City –stadionilla. Weckman oli jälleen mukana, nyt 98-kilon sarjassa. Nytkään hän ei selvinnyt ilman dramaattista loukkaantumista. Kesken ottelun solisluu irtosi lapaluusta. Weckman tohtoroi itsensä pyörittämällä kättään niin, että olka turtui.Loppuottelussa vastaan tuli toinen suomalainen, Yrjö Saarela, jonka Weckman kukisti 2-1. Luvut eivät tarkoita painipisteitä, otteluvoittoja. Systeeminä oli paras kolmesta ja ottelu päättyi vasta selätykseen tai  luovutukseen. Saarela voitti ensimmäisen ottelun nopeasti, mutta Weckman vei kaksi seuraavaa. Weckmanin painiura päättyi tähän. Saarela jatkoi ja otti hyvityksen 1912 Tukholman kisoissa kukistamalla Tanskan Sören Jensenin kahden tunnin väännön jälkeen. Loviisan Hillerödin puistoon sijoitetun muistomerkin on ”kyhännyt” – kuten eräässä kirjoituksessa sanottiin – maineikas kuvanveistäjä Matti Haupt. Siviilissä Weckman tunnetaan vahvana teollisuusmiehenä, Suomen Kaapelitehtaan patruunana, ”Pikku Napoleonina”.

 

PENTTI HÄMÄLÄINEN

kultaa kotikehässä

Pentti syntyi Kotkassa 19.12.1929 ja kuoli Kotkassa 11.12.1984 lähtiessään normaalille aamulenkilleen. Kotkan patsaskierros päättyi luontevasti kaupungin suuren pojan Pentti Hämäläisen patsaalle. Myös tämän muistomerkin juurelle puheenjohtaja Kerstin Enholm laski yhdistyksen sinivalkoiset kukkaset. Pentti oli lähtöisin tyypillisestä kotkalaisesta miljööstä, hellahuoneesta, missä yksinhuoltajaäiti kasvatti kuutta poikaa. Koko kuusikko harrasti nyrkkeilyä, menestystä saivat niin Arvo, Väinö, Erkki, Aarne ja Toivo. Omaan kastiinsa nousi Pentti. Hänestä kehittyi Suomen kiistatta parhain amatöörinyrkkelijä, maamme toinen ja toistaiseksi viimeisin olympiavoittaja Sten Suvion (1936 Berliini) jälkeen. Pentti aloitti nyrkkeilyn14-vuotiaana ja nousi vauhdilla huipulle. Jo 1948 tuli Nyrkkeilyliiton mestaruus ja Suomen alokasmestaruus. Läpimurto tapahtui syksyllä 1949. Silloin Suomi kohtasi huippumaat Puolan ja Italian kolmen päivän välein. 19-vuotias Pentti oli voitokas molemmissa otteluissa. Voitto Italian Spartaco Bandanellista noteerattiin Euroopassa niin, että Hämäläinen valittiin mantereen edustajaksi USA:ta vastaan. Toinenkin suomalainen, Teemu Kuusela mahtui joukkueeseen. USA voitti 6-2, Pentti toi toisen pisteen. Jälkiottelussa Hämäläinen löi vielä toisen jenkin. 1950 Moskovasta tuli ilmoitus, että Neuvostoliitto tulee Suomeen kaksoismaaotteluun. Suomi haali kiireellä joukkueen kasaan kesken harjoituskauden. NL voitti ottelun 16-0. Hämäläinen koki uransa ensimmäisen ja viimeisen tyrmäyshäviön, kun Boris Stepanov nukutti suomalaisen. Seuraavana vuonna oli taas edessä Euroopan paidassa USA-ottelu. USA voitti jälleen 6-2. Toisen pisteen toi Hämäläinen ja toisen Ingemar Johansson.

EM-kisoissa suomalaisen vasenkätinen taituri ei onnistunut. Milanossa ja Berliinissä saaliina oli pronssit. Varsovassa tie katkesi kyseenalaisesti kotikehän mieheen. Helsingin olympialaisiin suomalaisiskijät valmistautuivat huolella, Pentti Hämäläinen aivan erityisen hyvin. Tulostakin syntyi, neljässä ensimmäisessä ottelussa vastustajilla ei ollut sanan sijaa. Loppuottelussa vastaan tuli Irlannin pitkä taituri John McNally. Hämäläinen voitti kultaottelun selvemmin kuin numerot 2-1 osoittavat. Tappio harmitti irlantilaista pitkään, mutta kun uusinta kaksi vuotta myöhemmin päättyi Hämäläisen ylivoimaan, McNally ylisti vuolaasti voittajaansa. Hämäläinen oli mukana vielä Melbournessa 1956, sieltä tuli pronssia. Ratkaiseva tappio tuli britti Thomas  Nichollsia vastaan. Tämän Hämäläinen oli voittanut jo kolmasti. Hämäläisen amatööriura päättyi näihin kisoihin.Olympiakulta ei tehnyt Hämäläisestä miljonääriä, mutta kerrotaan sen auttaneen sen verran, että perhe pääsi avarampaan asuntoon.

Hämäläinen otteli 181 kertaa ja voitti 171. Maaotteluja kertyi 31. Pari vuotta lopettamisen jälkeen Hämäläinen palasi kehään, nyt paidattomana Askin tallissa. Viiden voiton jälkeen tuli tappio Mimoun Ben Alille, koska Elis pakotti Pentin laihduttamaan liikaa. Pentti ja koko muu perhe edusti hiljaista ja säntillistä väkeä. Vaatimattomuus oli Pentille luontevaa. ”Hyvän urheilijan elämä on köyhän elämää” sanoi Pentti eräässä haastattelussa. Tuo lause on ikuistettu  Mikko Taskisen tekemään 2002 paljastettuun nyrkkeilijäpatsaaseen.

ESA SULKAVA