2016



Yhdistys teki vierailun Etelä-Savon Liikunnan vieraaksi

Syysretki Mikkeliin 1.-2.9.2016

Useampaan otteeseen on esitetty toivomus, että SUSE järjestäisi tapahtumia muuallakin kuin Helsingin seudulla. Olemme tehneetkin tutustumisretkiä mm. Tampereelle (kiitos vielä Kalervo Kummolalle hienosta ohjelmasta)sekä Loviisaan ja Kotkaan (kiitos Roger Turku antamistasi kontakteista), mutta urheilujohtajasenioreita on muuallakin kuin Helsingissä ja edellä mainituissa kohteissa. Siksi syntyi ajatus heidän tapaamisestaan ns. kotikentällä. Mikkeli oli ensimmäinen kokeilu. Yhteistyö aluejärjestö Etelä-Savon Liikunnan kanssa ylitti kaikki odotukset.

Kahden päivän Mikkelin matkan aikana parisenkymmentä suselaista sai aimo annoksen tietoa paikallisista olosuhteista. Virkistävän torikahvin jälkeen tutustuimme kauniissa syysilmassa kävellen kaupungin liikuntapaikkoihin liikunta-ja nuorisojohtaja Antti Mattilan johdolla.   Kaupunki on investoinut huomattavia summia korjaus- ja uudishankkeisiin. Saatoimme taas todeta, että hyvät ja hyvillä paikoilla sijaitsevat liikuntapaikat houkuttelevat kansalaisia liikkumaan. Erityisen mielenkiintoista tulee olemaan jääkiekkojoukkue Jukurin menestyksen seuraaminen. Paikallisvoimin ja liigan pienimmällä budjetilla joukkue pelaa ensimmäistä kauttaan jääkiekkoliigassa. Ainakin markkinointijohtaja Joni Vesalainen oli optimismia ja innostusta täynnä.

Mikkelin kaupunki on perustettu 1838 ja voi hyvin olla ylpeä liikuntamyönteisestä  ilmapiiristään.

Seuraava tutustumiskohde oli Päämajamuseo. Rakennuksessa toimi kansakoulu ennen sotaa ja sittemmin myös sodan jälkeen. Sodan aikana opettajainhuone toimi ylipäällikkö Mannerheimin työtilana. Huoneen sisustusta ei häntä varten juuri muutettu. Pröystäilemätön työympäristö oli herättänyt ulkopuolisten vierailijoiden hämmästystä. Museon sisätilat on palautettu sodan aikaiseen asuunsa vuoden 2000 aikana EU:n aluekehitysrahaston ja OKM:n tuella.

Ennen kaupungin vastaanottoa nostettiin hotellissa malja kesällä 90 vuotta täyttäneen Eino Kalpalan kunniaksi. Hänestä  enemmän ”Suselaiset esittelyssä” -otsikon alla. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seija Kuikka otti meidät vastaan Mikkelin arvokkaassa kaupungintalossa. Ruokapöytä notkui paikallisista antimista. Erityisen mukavaa oli tavata paikallisia nykyisiä ja entisiä urheilujohtajia. Koko matkan tavoitehan oli alun perin saada alueellisesti kokoon ihmisiä, jotka toimivat tai ovat toimineet urheilun johtotehtävissä ja näin synnyttää alueellinen ”kerho”.

Seuraavana päivänä suuntasimme Anttolaan, jossa Pirjo Rusanen tarjosi ryhmälle aamupäiväkahvit kauniissa vapaa-ajan asunnossaan. Pirjo on oman historiansa väärtti, niin monessa hän on ollut mukana. Laskimme kukat Anttolan suuren miehen Eero Kolehmaisen haudalle ja Esa Sulkava kertoi meille Kolehmaisen tarinan, joka on luettavissa tämän tarinan jatkeeksi. Pienimuotoiseen muistotilaisuuteen saapui myös Kolehmaisen tytär Reetta Vauhkonen.  Ohjelmamme päätteeksi ESLi tarjosi meille lounaan Suomen Nuoriso-opistossa. Lounaan yhteydessä oli vielä mahdollisuus keskustella yhteistyökuvioista ”esliläisten” kanssa. Kotimatkalla linja-autossa levisi lahjaksi saamiemme leipien tuoksu. Kiitämme mieleenpainuvasta vierailusta ja voimme hyvillä mielin jatkaa kokeilua laajentaa toimintaamme eri alueille. 

Teksti: Kerstin Ehnholm

Esa Sulkava

EERO KOLEHMAINEN - HÄMYTSAAREN ISÄNTÄ

24.3.1918 - 7.12.2013

Eero Kolehmainen kuului niihin suurhiihtäjiin, joiden menestystä seurasin Blaupunktistamme Pekka Tiilikaisen legendaarisista selostuksista. En silloin tiennyt minkä näköinen mies Kolehmainen oli, mutta jotenkin kuulosti hienolta kun Hämytsaaren isäntä pitkän odotuksen jälkeen ilmestyi rintalappu mustikkakeitossa Tiilikaisen kiikariin.

Molemmat sodat, onnekseen haavoittumatta, läpikäynyt Kolehmainen nousi hiihdon huipulle vasta 29-vuotiaana voitettuaan Puijon 50 km. Seuraavana vuonna, 1950, Kolehmainen valloitti jo Kollenin 18 km:n kisan. Kahta vuotta myöhemmin hän oli itseoikeutettu edustajamme 50 km:llä Oslon olympiakisoissa.

Kisa oli Veikko Hakulisen ikimuistettavaan voittoon päättynyt näytös. Voittoaika 3.33.33 on historiallinen. Se kuvaa myös kisan oloja, alhaalla latu oli vetinen, ylhäällä jäinen. Kolehmainen rynni hopealle, mutta hävisi viisi minuuttia. Aikaa tuhrautui kaikilla suksien voiteluun, eikä latukaan ollut lähelläkään nykypäivän stradaa.

– Olin huonossa kunnossa silloin, kertoi Eero vuosia myöhemmin.

Kuntoa haettiin kotitöistä, voimaa ojankaipuusta ja lihashieronta Saimaan aalloista.

Olympialaisiin Kolehmainen osallistui vielä 1956 Cortinassa, sijoitus neljäs. Hakulinen oli hopealla. Kisan voitti Sixten Jernberg. Joukkueen johdolle Veikon ja Eeron suoritukset eivät ilmeisesti kelvanneet. Kukaan ei ollut heistä huolehtimassa maalin jälkeen, majapaikkaan piti selvitä omin neuvoin.

Itse-pitää-kaikki-tehdä oli tuon ajan teema muutenkin. Juvan kisoihinkin Eero hiihti kotoaan 40 km, voitti 18 km:n kisan ja suksi sitten 40 km takaisin kotiin. Mitään uutta tai ihmeellistä tässä ei ollut Eerolle, hiihtäen hän matkusti omiin kihlajaisiinsakin.

Näillä eväillä Kolehmainen menestyi hyvin 1954 Falunin MM-kisoissa Ja Lahdessa 1978. Kilpailemisen hän lopetti 1964.

Viina ei Isännälle maistunut ensimmäiseen 50:een vuoteen. Tarjoajia kyllä riitti. Kaukana Uralin takana kisabanketissa vodkaa oli tarjolla runsain mitoin. Eero kaatoi kuitenkin kuppinsa pöydän alle. Se ei pitopaikan hygieniaa heikentänyt.

Uransa jälkeen Eero toimi Karhun suksimyyjänä ja hyvin toimikin. Kiitoksia hyvistä välineistä tuli kirjeitsekin. Yhden oli allekirjoittanut Johannes Virolainen.

Menestystä Kolehmaiset saivat kotitilastaankin. Maatalousnäyttelyssä maidot palkittiin. Paikalla oli myös presidentti Urho Kekkonen. – Kahvit meille tarjoiltiin - minulle kaadettiin ensin, Eero naureskeli myöhemmin.

Ansioistaan Kolehmainen sai Pro Urheilu-tunnustuspalkinnon 2003. Patsas pystytettiin Anttolan kunnantalon eteen.

Teksti: Esa Sulkava