SuSelaisia esittelyssä

Jäsenistössämme on mielenkiintoisia ihmisiä, joilla on mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan, kun joku vain huomaa  kysyä.

Tähän palstatilaan keräämme kertomuksia jotka muutoin saattaisivat jäädä kertomatta. Jos sinulla on juttu kerrottavanasi, ota yhteys yhdistyksen sihteeriin.

Det finns bland våra medlemmar personer vilka har intressanta historier att berätta.

Under denna rubrik samlar vi berättelse som annars skulle bli oskrivna. Om du har ideer om detta så tag kontakr med vår sekreterare.

Alla seuraavien henkilöiden tarinoita.

Nedan följande personers presentationer..

Magnus Ståhlberg

Tellervo Haapaniemi

Eino Kalpala

Pirjo Puskala

Magnus Ståhlberg - urheilujohtaja jo opiskeluaikana

Magnus Ståhlberg voi katsella Suomen Urheilujohtajaseniorien nykytilaa rauhallisin mielin.

Ennätysmäiset 11 vuotta 1997 - 2008 yhdistyksen puheenjohtajana toimineen Magnuksen kaudella toiminta virkistyi ja sai uusia ulottuvuuksia. Niistä uuden johdon on Kerstin Ehnholmin komennossa ollut hyvä jatkaa.

-Tulin varapuheenjohtajan paikalta sairastuneen Heikki Klemolan tilalle. Ensimmäisiä toimia oli järjestömme pohjoismaisten yhteyksien uudelleen käynnistäminen, muistelee Magnus vuotta 1997. Jäseneksi hän oli liittynyt jo 1994.

SuSen (tuolloin SuVe eli Suomen Urheilujohtajaveteraanit) vetäminen on vain yksi lukemattomista johtajuuksista nyt 80-vuotiaan Ståhlbergin uralla. CV on useamman liuskan mittainen. Sieltä löytyy puheenjohtajuuksia niin seura-, piiri- kuin liittotasolta. Useimmat ruotsinkielisissä järjestöissä. Aktiviteeteistaan  ei Magnus ole vieläkään luopunut. Bulevardin toimistolla on yhä käyttöä, tosin hieman vähemmän kuin tiiviimpään aikaan.

Valtavasta kokemuksestaan huolimatta Ståhlberg luonnehtii itseään hieman tavanomaisesta urheilujohtajasta eroavaksi.

- Olen tässä suhteessa ollut vähän huono. En ole näissä tehtävissäni ollut kovinkaan paljoa suoraan urheilijoitten kanssa tekemisissä. Minun roolini on useimmiten ollut taustatyössä, Magnus totesi.

Poikkeuksia tähän sääntöön toki löytyy. Yksi sellainen on jäänyt hänen mieleensä hyvin. Kyse on yleisurheilumaajoukkueen johtajan pestistä Italiaa vastaan Sisiliassa.

- Olin silloin myös naisten joukkueen johtaja. Ottelu alkoi huonoissa merkeissä, sillä puoli joukkuetta, lääkäri ja minä mukaan lukien sairastui kovaan vatsatautiin. Pieni konflikti syntyi, kun määräsin Pirjo Häggmanin kapteenin ominaisuudessa juoksemaan, vaikka hänkin oli sairas. Pirjo juoksi, mutta ottelu hävittiin. Asiat puhuttiin kuitenkin jälkeenpäin kuntoon, Magnus muisteli.

Taustarooli oli useimmiten seurausta Ståhlbergin siviilityöstä. UPM-Kymmenen lakimies joutui myös urheilun puolella hoitamaan koulutustaan vastaavia asioita.

Ståhlbergia voisi myös luonnehtia synnynnäiseksi urheilujohtajaksi. Ura alkoi jo opiskeluvuosina 1957 NÅID:n sihteerinä. Tuohon aikaan Magnus oli vielä aktiivijuoksija. Nuoruusajan johtajuuksiin kuului myös Svenska Finlands Skolidrottsförbundin hallituksen jäsenyys ja puheenjohtajuus 1962-67.

Työ vei Ståhlbergin vuosiksi Vaasaan. Siellä seuraksi tuli Malax IF, ja tietysti paikka hallituksessa ja aikaa myöten puheenjohtajana. Paluu Helsinkiin vei miehen HIFK:n hallitukseen ja myös puheenjohtajaksi, ja sittemmin kunniapuheenjohtajaksi.

Viimeinen oto-pääsihteeri

Oma merkittävä luku Magnuksen uralla osui vuosiin 1973-77. Tuon ajan hän toimi Suomen Olympiakomitean pääsihteerinä, oman toimensa ohella. Se oli avartavaa aikaa.

- 1976 Montrealin olympiakisojen aikaan pääsin seuraamaan, kuinka Erik von Frenckell taisteli Peter Tallbergille paikan Kansainväliseen Olympiakomiteaan. Asiasta kiisteltiin pitkään, mutta von Frenkell ilmoitti, ettei hän luovu paikastaan ennen kuin Tallberg on valittu hänen seuraajakseen.

Näissä kisoissa. Ståhlberg joutui tositoimiin koulutustaan vastaavassa työssä. Aiheena oli Lasse Virenin kuuluisa tossujupakka. Lassehan riisui voitokkaan kympinjuoksun jälkeen tossut jalastaan ja heilutteli niitä yleisölle. KOK tulkitsi tempun tossumainokseksi, ja kutsui Lassen kuultavaksi. Ståhlberg ei ollut Suomen joukkueen varsinainen jäsen, mutta joutui pääsihteerinä Lassen avustajaksi.

- Toimin tilanteessa tulkkina. Jupakka selvisi, mutta komissio antoi ankaran ukaasin, että jos Lasse vitosen jälkeen tekee vähänkään samaan viittaavaa, seurauksena on hylkäys, Magnus muisteli.

- Tästä oli sitten seurauksena, että avustin myöhemmin Lassea nimeään kantavan säätiön perustamisessa. Hän pyysi minua mukaan myös säätiön toimintaan, mutta kiireitteni vuoksi jouduin kieltäytymään.

Suomen Olympiakomitean toimisto oli tuohon aikaan pieni. Toimistosihteeri Inari Heikkisen lisäksi siellä oli Kalevi ”Kallu" Tuominen ja taloudesta vastaava Valle Resko. Puheenjohtajana tuohon aikaan oli Jukka Uunila.

- Komitean tehtävän tuohon  aikaan oli lähinnä valita olympiajoukkueet, varustaa ja hoitaa ne kisapaikalle, Magnus kertoi.

Kun komitean toimintaa lisättiin, tuli aika valita päätoiminen pääsihteeri. Valituksi tuli Kosti Rasinperä. Näin Ståhlberg jää viimeiseksi oto-pääsihteeriksi.

Kurkistus itään

Juristina Ståhlberg joutui mukaan myös Euroopan olympiakomiteoitten oikeudelliseen valiokuntaan. Kokoukset olivat pääsääntöisesti Roomassa, kerran Kyproksella. Siltä ajalta Magnuksella on erikoinen muisto, tosin urheilun ulkopuolisesta asiasta.

- Serbian ja Kroatian edustajat olivat tukkanuottasilla. Serbian edustaja lopulta julisti, että vain serbit pystyvät estämään muslimien vyöryn Balkanille.

Toisenlaiseen maailmaan portit avautuivat Valtion urheiluneuvoston myötä. Sinne Ståhlberg valittiin urheilujärjestöjä edustamaan. Neuvoston jäsenet tekivät tutumismatkoja eri puolille. DDR:ään tehdyllä matkalla suomalaisilla oli erityinen tehtävä.

- Menimme DDR:n urheilupyhättöön Leipzigiin. Meitä kiinnosti erityisesti maan huikeisiin menestyksiin yltäneitten uimareitten salaisuudet. Emme kuitenkaan nähneet uimareitten olkapäissä huhujen mukaisia arpia, emmekä kyselleet mitään koko aiheesta, Magnus sanoi.

- Menestyksensä salaisuudeksi saksalaiset kertoivat systemaattisen urheilija-aineksen seulonnan.

Matkoja tehtiin myös Neuvostoliittoon.

- Kyllähän siellä selvisi, että TUL oli Moskovalle tärkeämpi kuin SVUL.

Kotikentällä Ståhlbergin mukaan OK:n yksi tärkeimmistä tehtävistä oli valvoa, ettei olympiarenkaita käytetty luvatta markkinointiin.

Suomessa Ståhlberg toimi myös urheilun oikeusturvalautakunnassa.

- Siellä käsiteltiin monenlaisia asioita, usein dopingiin liittyviä. Joskus minua jäi harmittamaan urheilijoitten avustajien heikko toiminta. En kuitenkaan voinut ryhtyä neuvomaan urheilijoita esimerkiksi kertomalla, että olisi pitänyt hankkia lääkärintodistus  kuukautiskipujen lievittämiseen määrätystä lääkkeestä, joka osoittautui dopingaineeksi, Ståhlberg kertoi.

Osuva rahasto

Yhtenä SuSen puheenjohtajakautensa hyvänä asiana Ståhlberg näkee sen, että myös TUL:n väkeä saatiin mukaan toimintaan.

- TUL:n puolella nähtiin SuSe SVUL:n osana. Yritin moneen kertaan selittää TUL:n puheenjohtaja Matti Ahteelle, ettei asia ole niin, vaikka posti kulkeekin SVUL:n kautta. Lopulta hän ymmärsi asian ja kun vielä ihan vasen laita saatiin myönteiseksi, pää saatiin auki. Matti liittyi jäseneksemme, ei tosin käynyt kokouksissa, Magnus kertoi.

Yksi  Ståhlbergin aikakauden saavutuksista  oli stipendien jakaminen nimenomaan taustalla vaikuttaneille urheilujohtajille.

- Päätös tosiaan tehtiin minun kaudellani, mutta nimi "Magnus Ståhlberg-palkinto” syntyi  vasta myöhemmin, Magnus totesi.

Osuvampaa nimeä rahasto  ei olisi voinut saadakaan.

ESA SULKAVA

Tellervo Haapaniemi-Koskinen
Suomen Telle , maailmallakin arvostettu yleisurheilun td.                              

Tellervo Haapaniemi-Koskinen sijoittuu Suomen urheilun vähälukuisessa naisjohtajakaartissa ehdottomaan kärkikastiin. Siitä kertoo jo hengästyttävän pitkä ansiolista, kunnianosoitusten ja palkintojen luettelo on samaa luokkaa. Suomen Urheilujohtajaseniorien riveihin ”Telle” tuli jo 1995, neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin yhdistyksen hallitukseen ja siellä vuosiksi varapuheenjohtajaksi.

Vuosikymmenien uurastukseen liikunnan hyväksi mahtuu monenlaista. Laaja kirjo on ehkä seurausta nuoruuden monipuolisesta lajiharrastuksesta. Ykköslaji oli keihäänheitto, siinä sivussa heitettiin kiekkoa. Keihään ennätys 44,08 ja kiekon 38,31 tiesivät pääsyä Kalevan kisojen finaaleihin.

1960-luvulla elettiin vanhoja hyviä aikoja, jolloin urheiltiin ympäri vuoden lajien sesonkien mukaan. Suomen mestaruuksiakin kertyi seitsemän. Rajun heittokäden omaavan Tellen talvilajeja olivat luontaisesti käsipalloilu ( kaksi SM-kultaa HIFK:n riveissä ja koripalloilu (mestaruuksia tuli kolme HTU:n paidassa). Kesällä tuli keihäsharrastuksen ohella Suomen kaksi mestaruutta PT:n 3-polttajan tontilla. Pelipaikka oli seurausta tulisesta heittovoimasta, 1958 Tellen nimiin kirjattiin SE-heitto 73 metriä. Pesäpallo taitaa olla Haapaniemien sukuvika, onhan Tellen Timo-veljen lempinimi Räpsä.

Aktiiviuran jälkeen Telle hankki ensin liikunnanohjaajan koulutuksen. Lopulliseksi ammatiksi tuli kuitenkin lastentarhanopettaja, nopeasti seurasi ylennys tarkastajaksi ja lopulta päivähoitoalueen päälliköksi. Kotikaupunkiaan Helsinkiä hän palveli monet vuodet myös käräjäoikeuden lautamiehenäUrheilu ei suinkaan jäänyt aktiiviuran päättymiseen, pikemmin päinvastoin. Ohjelmaan tuli VU:n urheilukoulun vetämistä, pesäpallon tuomarointia ja erilaisia toimia Urheiluliitossa. Luottamustoimia on kertynyt tukkukaupalla. Yleisurheilun säännöistä tuli lopulta Tellen leipälaji.

- Säännöt ovat mielenkiintoisia. Minä halusin olla tarkka säännöissä, Telle perustelee ”uravalintaansa”.

Tellen tyyliin kuuluu olla perusteellinen ja siksi hän ensi töikseen hankki ja luki yleisurheilun englannin kieliset säännöt. Toki venäjänkielisetkin olisivat kelvanneet, sillä neljän normaalin lisäksi sekin kuuluu kieliä harrastavan Tellen varastoon. Helsingin EM-kisoissa 1971 Telle oli jo johtava tuomari. Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n tuomaritutkinto toi jatkuvasti teknisen delegaatin TD:n tehtäviä suurkisoissa MM- ja olympiakisoja myöten.

Sääntörikkomuksiin ja filunkiyrityksiin Telle ei juuri törmännyt. Siitä piti huolen hänen maineensa.

-Kaikki tiesivät, että Suomen Telle on todella tarkka säännöistä. Ohjenuorana pidin, että olen tiukkana heti alusta alkaen.

Tellen urheilumatkaan mahtuu paljon muutakin kuin sääntöjä. Valmentajatutkintokin oli taskussa ja valmennettaviin kuuluivat mm heittäjät Ulla Lundholm ja Christine Barck. Todella pitkä lista syntyy erilaisista johtotehtävistä: SUL hallituksen jäsen 14 vuotta, josta ajasta 12 vuotta varapuheenjohtajana, urheiluvaliokunnan pj, liittovaltuusto jäsen, VU:n sihteeri ja pj, SLUn hallituksen jäsen, SVUL:n liittovaltuuston jäsen, OK:n valtuuskunnan jäsen, Kuntoliikuntaliiton hallituksen jäsen Paralympiakomitean varapj ja paljon muuta.

Erilaisten maajoukkueitten naisten johtajana Telle toimi monet vuodet. Los Angelesin olympialaisissa 1984 hän oli naisjoukkueen johtaja. Kurin ja järjestyksen hän sai pysymään helpoiten kertomalla olevansa lastentarhan opettajana tottunut käsittelemään nuoria.

Tellen ansiot on havaittu myös laajemmin. Työn puolesta on tullut kultainen Helsinki-mitali, Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi 1999, SVUL:lta kultainen ansiomerkki, OPM:ltä kultainen ansioristi, Suomen Liikunnanohjaajilta kultainen ansiomerkki, SUL:lta kultainen ansiomerkki ruusukkein, IAAF:lta kultainen ansiomerkki, Kuntoliikuntaliitolta kultainen ansiomerkki, Paavo Nurmi -palkinto ja Pro Urheilu -mitali.

Listalta löytyy myös SLUn tasa-arvo- ja ympäristövaliokuntien jäsenyyksiä. Nais- ja tasa-arvoasiat Telle kokee edelleen tärkeiksi.  Näistä ansioista hän on saanut Tasa-arvon piikkarit palkinnon.

-Olen feministi – hienolla tavalla, hän sanoo.
ESA SULKAVA

Eino Kalpala - vauhtiseniorimme

Kulku on hieman kumaraista, mutta se antaa Eino Kalpalasta täysin väärän kuvan. Legendaarisella vauhtiseniorilla on tällekin talvelle selkeä tavoite: pujottelun MM-kulta!
Kulta ei olisi Eikalle ensimmäinen, sellainen tuli jo 2007. Muttasilloin oli kyse "juniorisarjasta", 80-84-vuotiaista. Nyt hän on tasan 90-vuotias ja aikoo nousta sarjansa kuninkaaksi. Kilpakumppaneita on kaksi, joista venäläinen on "paha".
- Ensin käyn Suomessa leirillä ja sitten leireilen Ranskassa. Kisat ovat Sveitsissä erittäin vaikeassa rinteessä, kertoi Eino suselaisten syksyisellä Mikkelin matkalla.

Suurkisat ovat Kalpalalle tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Hän oli Suomen pujottelujoukkueessa Oslon olympiakisoissa 1952 ja myöhemmin Bad Gasteinin MM-kisoissa. Eikan ohjelmaan ovat kuuluneet kaikki alppilajit syöksyä myöten. Päälaji on ollut pujottelu. Siinä tosin Eikka pisti välillä mutkat suoraksi. Luita on mennyt pikän uran rytinöissä poikki 26 kappaletta. Pahin jysäys sattui omassa rinteessä Kalpalinnassa. Taisi jarrutus laskun jälkeen unohtua, kun Eikka törmäsi autoon. Siinä meni 14 kylkiluuta kerralla.
Janakkalan Kalpalinna on Einon luomus vuodelta 1963. Siellä lunta sylkivät lumitykit jo seuraavana vuonna.

Vauhtiseniorin kunto on edelleen hyvä. Ikään kuuluen yöunet ovat lyhyet, mutta ne riittävät.
- Aamulla luen tietysti ensin lehden. Sitten lähden Espoonlahden uimahalliin. Usein teen myös kävelylenkkejä merenrannalla, kertoi Eino kunto-ohjelmastaan.
Virallisen todistuksen kunnostaan hän sai, kun ajokortti uusittiin.
- Pienen lenkin jälkeen inssi totesi, että kyllä minä osaan autoa ajaa, Eikka sanoi.
Niin, mihinkä se rattitaito olisikaan hävinnyt. Onhan Eikka moninkertainen Jyväskylän Suurajojen voittaja, tosin veli Osmo oli niissä ratissa. Menestystä tuli myös suunnistus- ja tarkkuusajossa.
Rata-ajossa Eikka niitti mainetta Alfa Romeo GTA:llaan. Skisport Finland on palkinnut Kalpalan kultaisella ansiomerkillä alppihiihdon hyväksi tehdystä työstä.

SuSen toiminnassa Kalpala on ollut innolla mukana vuosia. Nytkin Mikkelin matka oli erityisen mieluinen, nähtävää riitti. Mikkelissä myös selvisi Einon elämänasenne.
Bussin saavuttua Mikkelin torille lähdimme tutustumaan lähellä sijaitsevaan Urskiin. Eikan olemus sai jonkun kysymään, haluaisiko hän mennä bussilla.
- Minä kävelen, olen vielä mielestäni urheilija, tuli vastaukseksi.

ESA SULKAVA

Pirjo Puskala

Vuosikausien uran urheilun järjestöaktiivina toiminut Pirjo Puskala
palkittiin SuSen vuosikokouksessa Magnus Ståhlberg-palkinnolla.
Pirjosta tuli tämän joka toinen vuosi jaettavan SuSen
kunniapuheenjohtajan nimeä kantavan palkinnon neljäs saaja.
MS-palkinnon hän sai jo 15-vuotiaana alkaneesta aktiivisesta
järjestötyöstä seura-, piiri- ja valtakunnan tasolla. Toiminta
jatkuu edelleen 60 vuoden rajapyykilläkin. Ansioluetteloa on jo
kertynyt monta sivua.
Ensimmäiset askeleet yhdistystoiminnassa Pirjo otti Jurvan
Urheilijoitten pyöräilyjaoston sihteerinä. Urheilun laajalta
kentältä on työn oheen aina löytynyt luottamus- ja
toimitsijatehtäviä. Urheiluyleisölle Pirjon ääni on tullut tutuksi
vuodesta 1982 lähtien, kun hän on toiminut yleisurheilukilpailujen
kuuluttajana. Tällä hetkellä hänellä on kansainvälisen luokan
kuuluttajakortti.
Ansiotyönsä Pirjo on tehnyt urheilun parissa. Erikoisuutena tästä
puolesta voidaan mainita, että hänet valittiin 1994 vasta perustetun Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n toiseksi työntekijäksi pääsihteeri Peter Tallbergin ohella. Parivaljakon työpaikka oli puheenjohtaja Martin Saarikankaan konttorissa Wärtsilän telakalla. Yhteyssihteerin tehtävä ei varmastikaan ollut helppo. Vähitellen SLU:n toiminta sitten kasvoi ja vakiintui.
Sitten olivat vuorossa työt Suomen Olympiakomiteassa. Ne loppuivat urheilun suureen uudistukseen. Siinä vaiheessa Pirjo ajatteli jo, että mihin pian 60-vuotias enää kelpaa. Varsin nopeasti hän kuitenkin löysi itsensä Suomen Urheiluliiton toimistopäällikön paikalta. Aktiivinen ja osaava kelpasi.
Aktiiviurheilijana hän oli pyöräilijä aina maajoukkuetasolle asti.