Suomen Urheilujohtajaseniorit ry

Vierailu Veikkauksessa

Torstaina 8.11 järjestettiin vierailu Veikkauksen uuteen toimistoon Pohjois-Haagassa. Isäntänä toimi Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, joka esitteli uuden Veikkauksen syntyä kun Veikkaus, RAY ja Finntoto yhdistyivät. Saimme kuulla, että kilpailu on kova erittyisesti nettipelaamisen saralla. Kansainvälisiä toimijoita löytyy runsaasti.

Tilaisuuden  asiantuntijaksi oli kutsuttu Pähkinä Oy:stä liikuntaneuvos Erkki Alaja,  joka kertoi värikkääseen tyyliinsä urheilumanageritoiminnan historiasta ja nykytilasta. Mielenkiintoista oli kuulla taustat Alajan manageroimista urheilijoista ja toimijoista.

Teksti ja kuvat: Rolf Mikkola

SUSEN JA RUK 120-kurssin Karjalan Kannaksen matka 11.-14.9.2018

Suomen Urheilujohtajaseniorit järjesti jäsenilleen avec tarkoitetun matkan Karjalan Kannakselle 11.-14.9.2018 pääkohteina Valamon ja Konevitsan luostarit Laatokalla.

Riittävän osanottajajoukon saamiseksi ryhmää täydennettiin tarjoamalla matkaa myös RUK 120-kurssin perinneyhdistyksen jäsenille. Näin saimme kasaan 20 hengen ryhmän. Matkan operatiivisena järjestäjänä toimi VL-Matkat ja erinomaisena matkanjohtajana ja oppaana sotahistorioitsija FM Juhani Vakkuri.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin bussilla sivuuttaen Kouvola, Lappeenranta ja Imatra, tarkastaen Venäjän raja Parikkalassa aina Kiteelle Pajarinhoviin, jossa söimme lounaan. Rajan ylitimme Värtsilän Niiralassa. Ruskealan entiseen marmorikaivokseen tehtyyn turistirysään nopeasti tutustuen saavuimme illan suussa Sortavalaan. Vakkurin johdolla tutustuimme ennen illallista vielä Sortavalaan. Kävimme Kuhavuorella, josta saatoimme katsella kaupunkia allamme.

Näimme vanhan Lyseon ja Tyttökoulun, Suomen Pankin graniittisen talon ja monet muut entiset suomalaisten rakentamat talot. Sortavala ei kärsinyt pahemmin sodissa ja siksi siellä on paljon suomalaisten rakentamia rakennuksia jäljellä, jotka erottuvat siitä, että niiden kurkihirret ovat vaakasuorassa.

Illallisen söimme Hotelli Kauniissa, joka sijaitsee sataman äärellä. Illallisen aikaan mieleemme hiipi epäilys, että emme pääse lähtemään aamulla kantosiipialuksella Valamoon.  Sataman liput olivat vaakasuorassa, oli erittäin kova myrsky.

Aamulla jouduimme toteamaan, että laivat eivät myrskyn takia kulkeneet Laatokalla. Korvaavaksi ohjelmaksi Vakkuri esitteli ryhmälle Sortavalaa ja sen erikoisuuksia. Kävimme taiteilija Konrid Gogolevin ateljeessa katsomassa hänen erikoisia puureliefejä.

Kävimme Kasinhännän valtavassa hallissa, joka oli 1920-luvulla rakennettu Suomen lentoveneiden tukikohdaksi. Siellä oli ollut toista sataa konetta ja iso varuskunta. Lentoveneet olivat jääneet talvisotaan mennessä uusien kehittyneempien lentokoneiden jalkoihin.

Lounaan jälkeen lähdimme kohti Käkisalmea. Matkalla pysähdyimme Jaakkimassa ja Lahdenpohjassa. Kävimme katsomassa Jaakkiman entisen kirkon pystyssä olevia tiiliseiniä. Kirkko oli ollut sotien jälkeen autokorjaamona. Kirkon katto oli palanut tulipalossa joitakin aikoja sitten. Kirkon vieressä ollut sankarivainajien hautausmaa oli sodan jälkeen tasattu parkkipaikaksi.  Nyt siellä on suomalaisten toimesta muistomerkki, jossa on kaikkien hautausmaalle aikanaan haudattujen sankarivainajien nimet.                                                                                                Keskellä Jaakkiman pitäjää oli ollut Lahdenpohjan kauppala. Siellä pyörähdimme todeten, että paikkakunta on edelleen puuta jalostava. Pistäydyimme myös Jaakkimassa olleen ison varuskunnan alueella. Siellä ei näkynyt enää myöskään venäläisiä sotilaita.                                     Jaakkimasta jatkoimme matkaa Kurkijoelle, jonka kirkosta oli jäljellä portaat. Kirkon paikalle oli pystytetty sekä venäläisten ”isänmaallisen sodan” muistomerkki että suomalaisten toimesta oma muistomerkki.

Kurkijoelta jatkoimme matkaa Kaukolaan, jossa luterilainen kirkko on kunnostettu niin, että siellä pidetään jumalanpalveluksia. Kirkon vieressä oli toimiva hautausmaa sekä luterilaisille että ortodokseille.

Illan suussa saavuimme Käkisalmeen, jonka keskustassa on joukko säilyneitä suomalaisia taloja. Käkisalmen keskusta on elinvoimaisen näköinen ja keskeiset kadut bulevardityyppisiä. Illallisen aikaan meitä huolestutti jatkuva myrskyinen keli.

Aamulla saimme tietää, etteivät Sortanlahdesta Konevitsan luostarille ajavat laivat kulje myrskyn takia. Niinpä oli jälleen mietittävä korvaavaa ohjelmaa.

Käkisalmen kiertoajelun jälkeen suuntasimme retkemme Käkisalmen linnaan, johon tutustuimme oppaan johdolla.

Käkisalmesta suuntasimme matkamme Räisälään, jonka kunnostettuun kirkkoon tutustuimme ulkoapäin. Sieltä ajoimme Tiurinlinnan raunioille. Tiurinlinna on 1100-luvulla Vuoksen saareen rakennettu linnoitus, joka oli muutaman vuosisadan ajan tärkeä paikka Novgorodin ja ruotsalaisten välisissä taisteluissa Karjalan herruudesta. Linnoitus menetti merkityksensä 1400-luvulla.

Kohti Viipuria ajaessamme poikkesimme Äyräpään kirkon raunioille ja Äyräpää-Vuosalmen taistelupaikalle. Vuoksen molemmin puolin Äyräpäässä ja Vuosalmella käytiin jatkosodassa kesä-heinäkuussa 1944 ankaria taisteluja. Taisteluissa yhtä suomalaisten rykmenttiä JR 7 johti siellä everstiluutnantti Adolf Ehrnroth.  Neuvostoliiton joukot eivät kyenneet lopullisesti murtautumaan, vaan suomalaiset kykenivät pitämään vaikka suuria tappioita kärsien Vuosalmessa puolustuslinjat. Kirkon raunioilla on muistomerkit kirkosta ja taisteluista. Kun suomalaiset veteraanit ja heidän jälkeläisensä käyvät tuolla taistelupaikalla niin tapana on ottaa ryypit sankarillisten taistelijoiden kunniaksi. Niin teimme mekin. Siellä myös söimme retkilounaan.

Ennen Viipuria pysähdyimme Mannerheim-linjan parin jäljellä olevan bunkkerin jäännöksiä katsomaan.

Lähestyessämme Viipuria yhä enemmän tien varressa oli sienestäjien autoja. Venäläisethän ovat varsinaista sienikansaa ja nyt oli erinomainen sienivuosi.

Illan suussa saavuimme Viipuriin, jossa asettauduimme hotelli Viborgiin ja jossa oli myös illallinen.

Viimeisenä retkipäivänä tutustuimme Viipuriin ja erityisesti sen vanhoihin suomalaisiin kohteisiin. Torkkelin puisto, Aallon kirjasto, Tuomiokirkon rauniot, Maalaisseurakunnan kirkon rauniot, Mäntysen Hirviveistos, Mikael Agricolan patsas jne. Lounaan söimme Espilässä ja tietysti kävimme kauppahallissa ostoksilla.

Murheellista oli todeta matkallamme Kannaksen entisten viljavien vainioiden tila. Emme nähneet yhtään viljan viljelyksessä olevaa peltoa ja vain kerran niityn, josta oli korjattu heinää. Entiset pellot olivat metsittyneet ja pusikoituneet. Tien varsilla olevat pienet kylät olivat harmaita ja ihmiset niissä pääasiassa vanhuksia. Harmaiden huonokuntoisten mökkien ympärillä oli pienet peruna- ja kasvismaat.

Tie Sortavalasta lähdettäessä oli hyvin mutkainen mutta aika hyvä pinnaltaan. Jaakkiman jälkeen oli osittain jo uudistettua hyvää tietä osittain työn alla olevaa tietä. Kaikki sivutiet olivat surkeassa kunnossa. Oli vaikeuksia isolla bussilla kulkea, mutta erinomainen autonkuljettajamme Raivo selvisi hyvin huonoimmistakin paikoista.

Kotimatka on usein urheilijalle paras matka. Oli se meillekin hyvä, vaikka Venäjän rajalla viivyimmekin 2,5 tuntia. Huolimatta siitä, että retkemme pääkohteet Valamon ja Konevitsan luostarit jäivät näkemättä myrskytuulten takia, tuntui siltä, että retkeläiset olivat tyytyväisiä. Olihan nyt ollut tilaisuus tutustua Sortavalaan ja Kannakseen syvemmin kuin oli ollut alun perin tarkoitus. Kiitos kuuluu Juhani Vakkurille, joka osasi viedä meidät moniin sellaisiin kohteisiin, jotka jäävät yleensä Kannaksen retkeläisiltä näkemättä. Myös hänen tietoutensa niin viime sotien historiasta kuin Kannaksen suomalaisen asutuksen historiasta antoivat retkeläisille paljon.

Teksti: Olli Puntila Kuvat Esko Tainio

Kutsuseminaari Tallinnassa 4. - 5.12.18

Suomen Urheilujohtajaseniorit ry:n hallitus (Kerstin Ehnholm, Kristian Nyman, Jouko Purontakanen, Olli Puntila ja Rolf Mikkola) ja kutsutut asiantuntijat vierailivat Eestin sisarjärjestön (Eesti Spordijuhtide Seltsi) luona 4.-5.12. Tallinnassa ja osallistuivat siellä järjestettyyn lyhyeen seminaariin. Toomas Tönise selvitti Eestin urheilun toiminnallista ja taloudellista kehitystä. Eestin seminaariedustajat olivat Tõnu Lume, Ants Saar, Tiit Nuudi, Henn Vallimäe, Peeter Mardna, Rein Haljand, Toomas Tõnise ja Sven Kolga.

Suomen ryhmään oli kutsuttu asiantuntijoina Lauri Tarasti; Korruption vastainen työ urheilussa, esimerkkinä IAAF, Raija Mattila; Yhteistyöllä ja verkostoitumisella vaikuttavuutta, Birgitta Kervinen; New Leaders, koulutushanke yhteistyössä IOCn kanssa, Timo Sasi; Kuntoliikunta osana Suomen Olympiakomitean toimintaa.

Seminaarin jälkeen käytiin Neuvostoliiton vainon uhrien muistomerkillä ja Metsäkalmistossa. Ennen kotimatkaa vierailtiin Eestin Olympiakomiteassa.

Teksti ja kuvat: Rolf Mikkola