Tammimatka Tarttoon

5.2.2025

Susen vuoden ensimmäinen tapahtuma oli Tammiretki Tarttoon. Matka piti tehdä jo marras-joulukuussa, mutta onneksi siirsimme sen tammikuulle. Saimme mukaan virolaiset ystävämme ja pienen muutoksen heti ensimmäisenä päivänä. M/S Gabriellan tekninen vika jätti laivan satamaan ja lippuluukulla meille oli tyly vastaus: tänään ei ole Viking Linella laivayhteyttä Tallinnaan. Onneksi ystävällinen virkailija ei jäänyt toimettomaksi vaan otti yhtyeden TallinkSiljan lipunmyyntiin. Saimme paikat ja ruokailun, toki erillisellä maksulla. No, entä miten 23 retkeläistä saamme Katajanokalta Länsisatamaan. Avuksi astui meidän takana lippuluukulla oleva Kososen liikenteen kuljettaja. Heitä oli 24 matkustajaa menossa Tallinnaan ja heillä oli 55 hengen bussi. Kiitos kuljettaja Jukka Tiaisen ja meidän matkalaisemme Heino Lipsasen. Olivat olleet edellisenä viikonloppuna samoja hiihtokilpailuja katsomassa. Näin astelimme matkalaukkujen kera Kososen liikenteen bussiin ja suuntana Länsiterminaali. Toki ei menty aivan suorinta reittiä. Meidän matkustajissa oli Per-Edvin Persson, joka oli suorittanut 60-luvulla Helsingin opaskurssin. Ei muut kuin etupenkkiin ja mikrofoni käteen. Kiersimme 1,5 tuntia Helsingin keskustaa ja Pelle kertoi todella mielenkiintoisesti kohteista niin meille paikallisilla kuin Kerimäki, Mikkeli, Jyväskylä, Turku suunnilta tulleille matkalaisille. Sopivasti ennätimme satamassa nauttia vielä ennen laivan lähtöä kuohuvaa ja iloita ystävyydestä.

Adavere

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme matkalla Tarttoon oli 500 asukkaan kylässä nimeltä Adavere ja siellä olevaan pikaluistelukeskukseen. ’’Vuoden urheilun sielu’’ –nimellä palkittu luistelukeskus on vertaansa vaille oleva. Sieltä ovat ponnistaneet monet Viron EM, MM ja Olympia taon luistelijat. Paikan isäntä ja henki Väinö Treiman kertoi meille miten hän on kaiken aikanaan nuorena liikunnan opettajana aloittanut. Yli 50 vuotta hän on pitänyt paikkaa yllä ja valmentanut nuoria luistelijoita vaikka hänen oma lajinsa oli yleisurheilu. Tämä tutustuminen antoi selkeän ja arvokkaan viestin siitä, että ei tarvita suuria keskuksia ja rahasummia, aito innostus ja usko urheiluun tuottavat saman. Kiitos Adavere.

ERM ja Urheilumuseo

Toisen matkapäivän aloitimme tutustumalla Eestin Kansallismuseoon, Eesti Rahva Museumiin. Museon johtaja Kerttu Saks toivotti meidät tervetulleiksi, jonka jälkeen meillä oli kolme tuntia aikaa tutustua mielenkiitoiseen näyttelyyn. Pääsylipussa oleva tunniste käänsi kaikki esitteen Suomen kiellelle ja halutessasi pystyi tiedot tallentamaan ’’pilvipalveluun’’ niin ettö kotona pystyit lukemaan tarkemmin niistä kohteista, joita halusit vielä tutkia. Kätevää tietotekniikkaa. Merkittävintä tässä museossa on se, että se on tehty entisen sotilaslentokentän kiitotien jatkeeksi. Näin koko Raadin kartanon alue on saatu kansalaisten upeaksi museo ja ulkoilualueeksi. Pieni yksityiskohta on mainittava, että museon ensimmäinen johtaja oli suomalainen Ilmari Manninen.

Kansallismuseon jälkeen suuntasimme Tarton uuden urheiluhallin kautta Urheilumuseoon. Museo on Balttian maiden suurin ja olihan siellä muutamassa kuvassa meidänkin menestyneitä urheilijoita. Museo sijaitsee aivan Tarton keskustassa, joten sinne on lyhyt matka kävellä.

Otepää

Kolmas matkapäivämme vei meidät Eestin talviurheilukeskus No1 Tehvandiin Otepäässä. Meidät toivotti tervetulleeksi johtaja Jaak Mae, olympiamitalisti Salt Lake Cityssä 2002. Hän saavutti mm. pronssia 15 km perinteisellä. Saimme mielenkiintoisen ja perusteellisen keskuksen esittelyn, ja ihailimme K90 mäen tornista Otepään ympäristöä. Jaak Mae kertoi, että yhteistyö suomalaisen hiihtourheilun kanssa mm. seuratasolla on aktiivista. Ja on myös edullista. Yksi leiripäivä maksaa vain 36 euroa/urheiluja sisältäen majoituksen ja ruokailut. Ensimmäistä kertaa Otepäässä käyneenä täytyy todeta, että toivottavasti ei jää viimeiseksi. Monipuolinen urheilukeskus palvelee vuoden ympäri ja on myös lapsiperheille erittäin sopiva.

Matkamme päättyi Tallinnan satamaan. Siellä kiitimme virolaisia ystäviämme Henn Vallimäkeä, Sirje Lubia ja Sven Kolkaa. Ilman heitä olisimme jääneet monesta mielenkiitoisesta tutustumispaikasta paitsi. Kiitos myös kaikille mukana olleille. Teidän kanssa aika meni siivillä, juttua riitti ja laulu raikui!

-Vesa Lappalainen